17.4.2019

”Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto – toimimaton pakkoavioliitto vai sittenkin aitoa rakkautta?”

Rikkomalla Sote-siiloja saamme vaikuttavuuden huippuun hoidon- ja palvelutarpeen arvioinnissa – näin palvelua tilaava organisaatio saa ensivaiheen ohjauksen hallintaan.

Sote kaatui, mutta toimia tarvitaan, jotta saisimme napakasti apua yksilölle ja hänen läheiselleen, kun mieli järkkyy tai sosiaaliseen tilanteeseen liittyvät uhat uhkaavat hyvinvointia. Löytyykö apu terveydenhuollosta vai sosiaalipuolelta, vai molemmista?

Minulla on ollut ilo vuoden verran tehdä yhteistyötä sosiaalihuollon palveluiden parissa työskentelevän kollegani, Suvi Salosen kanssa. Suvilla on nuoresta iästä huolimatta, vankka ammatillinen kokemus miten yhteiskunnan turvaverkko ei aina ylety siihen yksilöön tai perheeseen, joka on ajautunut vaikeisiin tilanteisiin esim. mielenterveysongelmien, päihteiden tai rikollisuuden vuoksi. Suvin kanssa olen ollut mukana poikkitieteellisissä hankkeissa, joissa olemme paneutuneet vaikuttavuusketjuajattelulla erilaisiin yhteiskuntaa kohtaaviin ilmiöihin, niiden juurisyihin ja miten voisimme Luonan toimin lisätä vaikuttavuutta.

Pääsemme yhdessä seuraamaan sekä sosiaali- että terveydenhuollon puolen toimintaa. Kummallakin osa-alueella tehdään tärkeää ja merkityksellistä työtä. Näemme, että tuota työtä tehdään kuitenkin edelleen osittain omissa siiloissa. Tämän myötä herää ajatus, että voisimmeko tuottaa palveluita paremmin toimimalla toisin? Jääkö kokonaiskuva asiakkaasta tällä hetkellä rakeiseksi, jolloin myös todelliset vaikuttavat toimet eivät toteudu, vaikka niin tahtoisimme?

Olemme osana tätä vaikuttavuusajattelua pureutuneet Luonan tilaaja-asiakkailleen tuottamien hoidon tarpeen arvioinnin puheluiden syihin ja esille on noussut ajatus siitä, että tarvitsisimmeko 116117-palvelun oheen sosiaalineuvontaa.

Olemme tarkastelleet puheludataa yhdessä ja mielenkiintoista on ollut huomata, miten erilaisia asioita ja kysymyksiä meille herää datan pohjalta. Vuosien 2013-2018 Luonan julkisen terveydenhuollon palveluntuottajille tuottamista hoidon tarpeen arvioinnin puheluista on löydettävissä mielenterveyden ongelmista kertovia syitä kuten ahdistusta, päihteitä ja unihäiriöitä. Nämä johtavat siihen, että ihminen tarttuu puhelimeen päivystysaikaan aikomuksenaan lähteä sairaalan päivystykseen hakemaan apua tilanteeseensa. Hoidon tarpeen arvion perusteella päivystykseen ohjataankin noin 30% mielenterveyden ongelmista kärsivistä ja viidennes saa sellaisen avun tästä puhelinsoitosta, ettei hänen tarvitse hakeutua tällä hetkellä hoitoon.

Nyt kun olemme tarkastelleet yhdessä Suvin kanssa hoidon tarpeen arvioinnin puhelinpalvelutoiminnasta syntyneitä lukuja, meille on herännyt huoli siitä, onko tämä luokittelu ja ohjaus oikein tai riittävä? Jos hoitajalla olisi ollut hänen vierellään päivystämässä sosiaalityön ammattilainen, miten silloin olisi toimittu? Olisiko kenties voitu siirtää asia seuraavaan päivään, jolloin sosiaalihuollon ammattilaisten tuki olisi käytössä?

Miten sinä näet asian Suvi – olisimmeko voineet estää ohjautumisen ruuhkaiseen päivystykseen ja ohjata asiakasta kenties paremmin?

–  Uskon, että pystyisimme paremmin kartoittamaan taustat ja ohjaamaan asiakkaan hänelle tarkoituksenmukaisempaan sosiaalihuollon palveluun päivystyksen sijasta, mikäli sosiaalialan ammattilaiset olisi linkitetty tähän mukaan. Osassa päivystyspalveluita on jo otettu mukaan päivystyspoliklinikalle fyysisesti päivystävä sosiaalityöntekijä, joka pystyy ottamaan hoitaakseen mm. asiakkaita, jotka eivät ole suoranaisesti akuutissa terveydenhuollon tarpeessa. Tämä osoittaa mielestäni juuri sen tarpeen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden siilojen rikkomiseen. Yhdessä olemme enemmän!

Itse tietenkin pohdin, voisimmeko jo hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä ohjata asiakasta paremmin myös sosiaalihuollon osalta siten, ettei hänen tarvitsee mennä päivystykseen, mikäli asian tila ei sitä vaadi. Voisiko meillä olla myös keskitettyä sosiaaliohjausta?

Kun soiton syynä on sosiaalinen ongelma, tilanne on vielä huonompi. 37% sosiaalisen ongelman soitoista liittyy väkivaltaan, ja kun lisäksi 9% liittyy parisuhteeseen, herää minussa lääkärinä huoli, että hoidon tarpeen arvioinnin ja päivystyksen resurssit ovat aivan liian riittämättömät. Tämä näkyy myös tuloksessa, eli siinä miten soittajaa ohjataan eteenpäin. Noin viidennestä kehotetaan menemään päivystykseen, kahdeksassa prosentissa tilanne arvioidaan niin kriittiseksi, että soittajaa on ohjattu soittamaan hätänumeroon.

Tässä herää myös ajatus, että mahdollisesti kaikissa niissä soitoissa, joissa on annettu neuvontaa, toiminta olisi voinut olla merkittävästi vaikuttavampaa, jos työkaverina olisi ollut sosiaalialan ammattilainen. Hän olisi voinut tarttua asiaan heti ja tunnistaa, miten tilannetta olisi parhaiten voitu viedä eteenpäin sosiaaliammattilaisten toimesta. Ja tällaisia puheluita on kaikkiaan 25% soitoista, joten puhumme todella merkittävästä asiasta!

Miten sinä näet asian Suvi?

  Näen asian hyvin samalla tavalla, Lisbeth. Esimerkiksi väkivalta on oire jostain, jolloin vain oireen hoitamisella ei saavuteta ihmisen kannalta parempaa huomista. Olisi äärimmäisen tärkeää, että ihmistä osattaisiin ohjata tässäkin kohtaa oikeiden palveluiden piiriin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun ihminen ei osaa hakeutua oikeiden palveluiden piiriin asiansa kanssa ja hänen tosiasiallisesti tarvitsemansa apu jää saamatta. Toki on jokaisen päätös, miten hän lopulta toimii saamansa ohjauksen valossa, mutta mikäli oikea-aikaista ohjausta ei ole, on avun tarvitsijan hankala päästä tilanteessaan eteenpäin. Mielestäni oikea-aikaisella ohjauksella myös yhteiskunta tulee hyötymään yksilön ohella.

Heitämme pallon seuraavaksi kuntien ja sote yksiköiden päättäjille ja politikoille. Olemme Luonassa valmiita päivystämään 24/7 vuoden jokaisena päivänä myös sosiaalipuolella, jos tämä koetaan tärkeäksi tehtäväksi osana tilaajaorganisaatioiden palveluja. Kuka haluaa olla ensimmäisenä pilotoimassa asiaa? Nyt olisi aikaa näyttää tuloksia, seuraavat eduskuntavaalit ovat vasta neljän vuoden kuluttua!

Keskustelemme mielellämme kanssasi lisää ja kuulemme sinun ajatuksiasi aiheeseen.

Kirjoittajat:

 

Lisbeth Forsman- Grönholm
050 516 0686

lisbeth.forsman-gronholm@luona.fi
@lisbethfg1

 

 

 

 

Suvi Salonen
040 528 5779

suvi.salonen@luona.fi
@1SuviSalonen

 

 

 

Lisbeth toimii Luonassa lääketieteellisenä johtajana. Hän on koulutukseltaan työterveyshuollon erikoislääkäri, LKT. Lisbeth on suurimman osan yli kolmenkymmenen vuoden työurastaan tehnyt työterveyshuollon parissa. Hänen vastuullaan on ollut työterveyshuollon toteuttaminen etenkin suorittavien ammattien työoloissa, mm. henkilöstö-, siivous- ja logistiikka-alan töissä. Lisbethin intohimona on miettiä terveydenhuollon kysymyksiä etenkin luonnossa liikkuen.

Suvi toimii Luonassa liiketoimintajohtajana. Hän vastaa Polku palveluista, joihin kuuluu vastaanottokeskustoiminta sekä kotiin tuotavat palvelut. Suvilla on pitkä kokemus turvallisuuspalveluista ja sosiaali- sekä terveydenhuollon tehtävistä. Kaikissa näissä palveluissa näkyy yksittäisen ihmisen elämäntilanteen monimuotoisuus, jossa helppoa ratkaisua ei ole vaan tarvitaan monen eri toimijan yhteistyötä.

LUE LISÄÄ: Miten tuottaa hoidon tarpeen arviointi vastuullisesti ja vaikuttavasti


Saako ikäihminen tarvitsemaansa apua puhelimitse tapahtuvassa hoidon tarpeen arvioinnissa? Selvitimme yli 65-vuotiaiden ihmisten soittoja Luonan hoidon tarpeen arvioinnin puhelimeen vuonna 2018. Lataa alta selvitys.

Luona-selvitys - Vaikuttava hoitopolku

Tilaa uutiskirje