20.12.2017

Ulla-Maija Junno, kehityspäällikkö

Turvateknologia auttaa – ja pelottaa

Suomi harmaantuu ja seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana eläkkeelle siirtyvien määrä lähes kaksinkertaistuu. Hyvinvoinnin kohennuttua eläkkeelle jäädään yhä terveempänä ja ikäihmiset viettävät pääosin hyvin aktiivista elämää. Useimmille tulee kuitenkin iän lisääntyessä hetki, jolloin arjen sujumiseen kotona tarvitaan apua. Kotihoidon ohella tätä palvelua voidaan tuottaa myös teknologian avulla.

Robotit eivät vielä siivoa kotejamme yhtä hyvin kuin ihmiset, mutta yksinasuvan vanhuksen turvallisuuden tunnetta voidaan lisätä valvovan terveysteknologian avulla. Lisäksi kotikäyntejä voidaan toteuttaa osittain vaikkapa videopuhelun avulla. Luonassa olemme menneet askeleen pidemmälle ja kehitämme hallituksen kärkihankkeessa Ikäneuvossa Pirkanmaalla kokonaista virtuaalista palvelukokonaisuutta iäkkäiden omaishoitajien tueksi.

Meillä kokemukset sosiaali- ja terveydenhuollon teknologian mahdollistamista palveluista ovat pääosin positiivisia, mutta niiden käyttöön liittyy kuitenkin myös paljon ennakkoluuloja ja eettisiä kysymyksiä, joihin olen työssäni törmännyt. Vastuullisena toimijana Luona haluaa ennakoida tuottamiensa palveluiden vaikutuksia ja pohtia yhdessä asiakasorganisaatioiden kanssa ratkaisuja ilmenneisiin haasteisiin, emme ainoastaan tuottaa palveluita.

Toimiessani Luonan projektipäällikkönä Kuopion kotihoidon turvalaiteuudistuksessa yksi usein kuulemistani turvateknologiaan liittyvistä huolenaiheista on, että laitteita ylläpitävään järjestelmään tulisi jokin vika. Tämä pelko ei ole täysin aiheeton, vaikkakin tällaiset tapahtumat ovat erittäin harvinaisia. Vaaditaan useamman järjestelmän samanaikainen häiriö, jotta turvahälytys ei mene perille tai ovihälytin toimi. Kuopiosta saamamme kokemuksen perusteella tällaiset katkokset ovat hyvin lyhyitä ja tieto katkoksesta on saatu välittömästi.

Mielestäni teknisten vikojen lisäksi on tärkeää pohtia laitteiden käyttöön liittyviä seikkoja. Kotona kaatunut vanhus voi hälyttää itselleen apua kaulassa tai ranteessa olevan turvanapin kautta, mutta aina voimat tai ymmärrys eivät kuitenkaan riitä napin painamiseen. Olen kuullut tapauksista, joissa apua tarvitseva ihminen on huolissaan hälytysmaksusta, eikä siksi käytä turvanappia, vaan odottaa mieluummin kotihoidon tai omaisen käyntiä.

Ikäihmiset, etenkin muistisairaat, saattavat suhtautua epäilevästi heidän kotiinsa tuotaviin teknisiin laitteisiin. Tätä epäluuloisuutta lisää se, että usein juuri muistisairaiden ihmisten koteihin asennetaan sensoreita, joilla voidaan tarkkailla heidän aktiivisuuttaan ja arjen rytmiä. Tässä hyödynnetään asukkaan luvalla kuvapuhelinyhteyttä siten, että se voidaan aktivoida päälle ilman asukkaan myötävaikutusta. Muistisairaalla kognitiiviset taidot alentuvat, ja itsestään päälle menevä ja puhuva turvapuhelin tai kuvapuhelin saattaa olla hyvinkin pelottava kokemus. Joskus asiakas on jopa rikkonut kotiin tuodun laitteen hälventääkseen laitetta kohtaan tuntemaansa pelkoa. Pääosin kaikki sujuu hyvin: Kuopion yli 1200 turvapuheluasiakkaan kohdalla tiedossa on ainoastaan ainoastaan yksi tällainen tapaus. Hyöty on ollut paljon suurempi ja esimerkiksi kotihoidon kotona tekemien turhien tarkastuskäyntien määrä pienenee jopa 80 prosentilla älykkään ovivahdin ansiosta.

Mielestäni pelkoa ja ennakkoluuloja vähentää parhaiten se, että ikäihmisille annetaan mahdollisuus rauhassa ja omaa tahtia tutustua palveluihin. VTT:n selvityksen mukaan ikäihmiset haluavat tutustua turvalaitteisiin ja -palveluihin helposti saavutettavissa paikoissa esimerkiksi kauppakeskuksissa, joissa he asioivat muutenkin. Kuopion kotihoito on ratkaissut tämän asian siten, että laitteita kotiin toimitettaessa on asentajan mukana aina tuttu kotihoidon työntekijä kertomassa laitteista ja vastaamassa asiakkaan kysymyksiin. Tampereen Kotitorilla puolestaan sijaitsee Laitetori, jossa on esillä paljon erilaisia ikäihmisten kotona asumista tukevia ratkaisuja ja ammattilainen esittelemässä niitä ja etsimässä ratkaisua asiakkaan tarpeeseen yhdessä hänen kanssaan.

Kuka sitten päättää, saako kotiin asentaa turvalaitteita? Ihanteellisessa tilanteessa ikäihminen on itse valmis lisäämään kotona asumisen turvavallisuutta teknologian avulla. Tällöin lopputulos on yleensä hyvä ja tutustumisen jälkeen laitteet eivät häiritse arkea, mutta niistä on hyötyä apua tarvittaessa.

Toisinaan omaiset haluavat läheisensä kodin varustamista turvalaitteilla. Mutta jos ikäihminen ei itse hyväksy hänen avukseen asennettua teknologiaa voi tilanne vaikeutua. Hän saattaa pyrkiä laitteista eroon siitä tai estää niiden toimintaa. Turvateknologiaa käytettäessä täytyykin pitää mielessä myös jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeus.

Valvovan teknologian avulla voidaan saada tarkka kuva asiakkaan toimista kotona. Paikantava teknologia kertoo puolestaan ihmisen liikkumisesta kotinsa ulkopuolella. Mihin asti voimme turvallisuuteen vedoten astua yksityisyyden piiriin?

Kodin turvateknologia herättää paljon kysymyksiä, joihin kaikkiin ei ole vielä selkeitä vastauksia tarjolla. Vanhusväestön kasvaessa ja eläessä yhä pidempään, tarvitsemme myös turvateknologiaa avuksi ikääntyneiden hoivassa. Uusien laitteiden kehittämisen lisäksi meidän pitää samanaikaisesti kehittää toimintatapoja, joilla varmistetaan turvalaitteita käyttävien yksityisyydensuoja ja vähennetään ennakkoluuloja ja pelkoja.

Teknologia haastaa ikäihmisten lisäksi myös sote-alan ammattilaiset. Ala kehittyy nopeasti ja uuden teknologian opetteleminen saatetaan kokea raskaaksi, kun samanaikaisesti työn kuormittavuus kasvaa. Laitteiden toimittajien ja sote-alan asiakastyötä tekevien ammattilaisten vuoropuhelu on tärkeää tietoisuuden lisäämiseksi ja ennakkoluulojen poistamiseksi. Luona ylläpitää Tampereen Kotitorin yhteydessä Laitetoria, joka tarjoaa sekä kuntalaisille että ammattilaisille hyvän paikan tutustua kotona asumista tukevaan teknologiaan. Laitetorilla vierailee kuukausittain 250 asiakasta. Kotitorilla on huomattu, että positiivisella asenteella on suuri merkitys uuden teknologian oppimisessa ja hyödyntämisessä. Laite-esittelyissä moni kotihoidon työntekijä yllättyy iloisesti huomatessaan, että uutta teknologiaa on helpompi käyttää kuin vanhaa.

Kirjoittaja Ulla-Maija Junno toimii Luonassa kehityspäällikkönä. Hänet tavoitat puhelimella numerosta 050 395 0652 tai voit kommentoida blogia ja keskustella lisää Twitterissä: @junnoulla

Tilaa uutiskirje